Kun Ritva Viljanen aloitti työuransa Juveneksella, hän oli vasta 17-vuotias ja juuri valmistunut ammattikoulusta. Nyt, 47 vuotta myöhemmin, on tullut aika jättää työvuorot taakse ja suunnata kohti eläkepäiviä. Pitkään uraan on mahtunut lukemattomia työpäiviä, muutoksia ja uusia oppeja, mutta ennen kaikkea ihmisiä, joista monista on tullut elinikäisiä ystäviä.
Ensimmäisestä työpaikasta koko työuran mittainen matka
Ritvan tie Juvenekselle alkoi sattuman kautta. Samassa talossa hänen lapsuudenkotinsa kanssa asui Juveneksella työskennellyt henkilö, joka tiesi Ritvan opiskelevan keittiöalaa. Hän kysyi nuorelta Ritvalta, oliko tällä jo töitä ja kiinnostaisiko työ Juveneksella. Keväällä ammattikoulusta valmistunut Ritva tarttui tilaisuuteen, ja seuraavat 47 vuotta kuluivatkin Hervannan kampuksella opiskelijaravintolassa.
Aluksi hän työskenteli keittäjän apulaisena. Vastuu tuli vastaan nopeasti, sillä jo ensimmäisen syksyn aikana hänen piti opetella tehtävät niin hyvin, että hän pystyi tuuraamaan keittäjää tämän talviloman aikana.
Ritva muistelee lämmöllä ensimmäistä mentoriaan, jolta hän oppi alan ja työn tekemisen perusteet. Yhteys on säilynyt vuosikymmenten ajan, ja Ritva käy edelleen säännöllisesti tapaamassa pian sata vuotta täyttävää entistä työkaveriaan. Saamaansa oppia Ritva on puolestaan pyrkinyt välittämään eteenpäin nuoremmille työntekijöille.
”Jokainen työskentelee omalla tavallaan, mutta aina neuvoista ja avusta jotakin jää seuraaville.”
Työ muuttui, mutta tekemisen ydin säilyi
Vuosikymmenten aikana sekä Juvenes että koko ravintola-ala ovat muuttuneet paljon. Työuran alkuaikoina reseptit saattoivat olla pahville tai paperille kirjoitettuja. Myöhemmin niiden rinnalle tulivat sähköiset järjestelmät, omavalvonta ja uudenlaiset toimintatavat. Ritva kertoo joutuneensa välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle etenkin sähköisten työvälineiden kanssa, mutta apua on löytynyt nuoremmilta työkavereilta.
Yksittäisen hetken sijaan Ritva kuvailee kulkeneensa työuran läpi ”ajan virrassa mukana, sisulla ja sitkeydellä”. Erityisesti mieleen ovat jääneet haastavat koronavuodet, jotka koskettivat kaikkia ja vaativat sopeutumista.
Ritva työskenteli Hervannan kampuksella Sähkötalon puolella 36 vuotta. Kun toiminta siellä päättyi, hän siirtyi kampuksella Konetalon Ravintola Newtoniin, jossa hänen työuransa viimeiset 11 vuotta kuluivat.
Työyhteisöllä iso merkitys
Pitkän työuran tärkeimpiä asioita ovat olleet työkaverit. Ritva kertoo saaneensa vuosien varrella ympärilleen ihania työpareja ja kollegoita. Yksi pitkäaikaisimmista ystävyyksistä alkoi jo kouluaikana. Samalla luokalla opiskellut ystävä aloitti myös Juveneksella samana vuonna, ja on edelleen osa työyhteisöä. Ystävyys on säilynyt läpi vuosikymmenten.
Nuorille ja uraansa aloitteleville työntekijöille Ritvalla on yksinkertainen mutta arvokas viesti: ”Usko omaan tekemiseesi, ole vastaanottavainen neuvoille ja muista, ettei tällä alalla ole koskaan täysin valmis. Aina tulee uutta opittavaa ja uusia tapoja toimia.”
Ritvan mukaan ravintola-alalla tarvitaan sisua, sitkeyttä ja kykyä sopeutua muutoksiin. Työ on vaatinut paljon, mutta myös antanut paljon.
Edessä uudenlainen arki
Eläkkeelle jääminen herättää Ritvassa monenlaisia tunteita. Pitkän työuran päättyminen ei tunnu vielä täysin todelliselta, ja viimeisiin työpäiviin on liittynyt paljon haikeutta.
Työkaverit olivat valmistelleet Ritvalle viimeiseksi aamuksi iloisen yllätyksen. Hänen työssään käyttämänsä pieni kärry oli koristeltu serpentiineillä, vappuhuiskilla, runolla ja ”Ohi on” -kyltillä. Koristeltu kärry herätti päivän aikana hilpeyttä, ja lämmin ele teki viimeisestä työpäivästä erityisen.
”Oli aivan ihana tulla viimeiseen työpäivään.”
Eläkepäiville ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa. Aluksi Ritva aikoo antaa itselleen aikaa vain olla ja totutella uudenlaiseen arkeen. Luonnossa liikkuminen ja kävely ovat kuuluneet hänen elämäänsä, ja jatkossa suunnitelmissa on löytää ehkä uusia harrastuksia. Erityisen tärkeä osa tulevia päiviä on Ritvan vuoden ikäinen lapsenlapsi. Yhteinen aika tuo uuteen elämänvaiheeseen paljon iloa ja tekemistä.
Työuran päätteeksi Ritvan mielessä on ennen kaikkea kiitollisuus.
”Kiitän sydämestäni siitä, että olen saanut olla täällä. Minulla on ollut ihania työkavereita, ja ikävä tulee kaikkia.”
Lämmin kiitos, Ritva Viljanen, 47 vuoden mittaisesta työstä Juveneksella. Toivotamme iloa, lepoa ja paljon hyviä hetkiä uuteen elämänvaiheeseen!
